Käyttäjäkokemus- ja saavutettavuusasiantuntijan ensimmäinen vuosi

Ensimmäisenä projektina saavutettavuusarviointi

Vuoden 2021 aikana tein saavutettavuuden ja käytettävyyden asiantuntija-arviointeja, käytettävyystestauksia, projektinhallintaa ja satunnaisia muita tehtäviä, toimin esimerkiksi mannekiinina markkinointivideolla. 

Sattumalta pääsin heti ensimmäisenä työpäivänäni mukaan juuri alkavaan asiakasprojektiin, jossa tehtiin saavutettavuuden asiantuntija-arviointi. Saavutettavuusarvioinnissa asiantuntija tai asiantuntijat käyvät asiakkaan palvelun läpi WCAG-kriteereihin pohjaten. Kriteereissä on vaatimuksia esimerkiksi kontrasteille, tekstivastineille, koodin laadulle ja mahdollisuudelle käyttää palvelua avustavilla teknologioilla, kuten ruudunlukuohjelmilla. 

Vaikka olin tankannut saavutettavuuden teoriaa ja käsitellyt aihetta esimerkiksi gradussani, ensimmäinen projekti tuntui aluksi henkilökohtaiselta Mount Everestiltä, sillä arviointien tekemisessä tositilanteessa oli niin paljon opeteltavaa: kriteerit, automaattisen tarkistuksen työkalujen opettelu, ruudunlukuohjelmien opettelu… Lähes loputtomalta tuntuva lista yksityiskohtaisista ja teknisiä termejä sisältävistä WCAG-kriteereistä vilisi silmissäni. Alussa käytin (ja käytän joskus edelleen) todella paljon aikaa lukemiseen ja googletteluun ymmärtääkseni mitä mikäkin kriteeri konkreettisesti tarkoittaa. Kadehtien kuuntelin kollegoita, jotka latelivat kriteereitä ulkomuistista ja osasivat heti havainnon tehtyään sanoa, mihin kriteerin se liittyy. 

Onneksi ensimmäisessä projektissa ja tähän mennessä myös jokaisessa projektissa sen jälkeen apunani ja tukenani on ollut vähintään yksi kokeneempi kollega. Erityisen suurta turvallisuuden tunnetta olen lisäksi saanut siitä, että koko tiimini on täynnä uskomattomia alan ammattilaisia, jotka ovat aina valmiita auttamaan. Tiimin sisäinen Slack-kanava käy kuumana, kun kollegat kysyvät ja keskustelevat omien projektiensa havainnoista tai pyytävät apua kriteerien tulkintaan.

On lohduttavaa tietää, että kaikkein kokeneimmatkin asiantuntijat tarvitsevat joskus apua. Saavutettavuudelle on myös varattu erikseen kalenterista tilaa, jolloin koko tiimin kesken käydään läpi askarruttavia tai ajankohtaisia asioita. WCAG-kriteerit ovat osittain todella tulkinnanvaraisia, jolloin on hyvä lyödä useampi pää yhteen ja pohtia, miten toimia oikein erilaisissa tilanteissa.

Arvioinneista toiseen ääripäähän: käytettävyystestit

Siinä missä saavutettavuusarviointien tekeminen on itsenäistä ja yksinäistä pakertamista ruudun edessä, käytettävyystestausprojektit ovat aivan toisesta ääripäästä. Käytettävyystestauksissa asiakkaan palvelua tai tuotetta halutaan testata todellisten käyttäjien kanssa, joka tarkoittaa sosialisoitumista uusien ihmisten kanssa. 

Viime vuonna tein karkeasti arvioituna saman verran saavutettavuuden arviointeja ja käytettävyystestauksia. Käytettävyystestausprojektit tarkoittavat yleensä enemmän projektinhallintaa ja liikkuvia osia: esimerkiksi testikäyttäjät rekrytään, testien käsikirjoitus luodaan, testikäyttäjiin ollaan yhteydessä ja asiakkaan kanssa palaveerataan enemmän kuin saavutettavuusarviointien yhteydessä.

Ensimmäisen käytettävyystestausprojektin jälkeen en meinannut uskoa todeksi, että sain tehdä tätä työkseni. Vaikka ensimmäisen testin vetäminen jännittikin melko paljon, olo oli sen jälkeen lähinnä innostunut. Jos sattuu hyvä tuuri, välillä ei edes huomaa tekevänsä töitä, kun tulee oikein hyvin juttuun testikäyttäjän kanssa ja sessio kuluu rennosti jutustellen.

Monen tunnin sosialisoituminen ja keskittyminen testin vetämiseen on tietysti myös kovaa työtä ja käytettävyystestausprojekteissa päivät saattavat venähtää helposti iltaan. Erityisesti on pitänyt kiinnittää huomiota siihen, ettei ohjaa käyttäjää liikaa testin aikana, vaan yrittää pitää tilanteen mahdollisimman luonnollisena. 

Vaikka pidänkin käytettävyystestiprojekteista, on hyvää vaihtelua tehdä välissä myös arviointiprojekteja, jotka ovat yleensä luonteeltaan suoraviivaisempia. Työtehtävissä vallitseekin erittäin hyvä tasapaino, kun projektit ovat niin erilaisia. 

Käytettävyyden arviointia asiantuntijana

Käytettävyysprojekteissakin on mahdollista tehdä itsenäistä työtä käytettävyysarviointien kautta. Käytettävyyden asiantuntija-arvioita tulee tehtäväksi yleensä vähemmän, tai ne tehdään testausten ohessa. Itse pääsin viime vuonna tekemään kaksi puhdasta käytettävyyden asiantuntija-arviointia.

Aluksi käytettävyyden arvioinneissa aivot piti ikään kuin kääntää eri asentoon – saavutettavuudessa on selkeät kriteerit, joita palvelun tulee noudattaa, kun taas käytettävyydessä raamit eivät ole yhtä selvät. Käytettävyysarviointi pohjautuu esimerkiksi tutkittuun tietoon, ihmisen psykologiaan ja heuristiikkalistoihin, joiden perusteella arviointi tehdään, mutta arviointia tehdessä saa käyttää myös omaa kokemusta. 

Varsinkin alussa mietin, että onko minulla tarpeeksi omaa kokemusta, jota voin arvioinnin havaintoihin lisätä, mutta muistutin itselleni, että olen käyttäjä siinä missä muutkin. Arvioinnissa teen siis osittain täysin samaa, kuin mitä me pyydämme testikäyttäjiä tekemään. Jos kuitenkin joskus usko omaan tekemiseen on horjunut, tässäkin tapauksessa on aina saanut palloteltua asiaa kollegan kanssa. 

Työskentelyä etänä ja uudella tavalla

Kymmenen ensimmäistä kuukautta käyttäjäkokemus- ja saavutettavuusasiantuntijana meni yhdessä hujauksessa, mutta samalla tuntuu, että aloitin Eficodella vasta eilen. Joskus töiden lomassa saattaa tuntua, etten ole kehittynyt juurikaan ja osaa vain murto-osan asioista, mutta jos kelaan taaksepäin viime helmikuuhun, ymmärrän miten paljon olen oppinut. Välillä toivoisin, että voisin aina tarvittaessa konkreettisella tavalla muistuttaa itselleni, miten paljon kokemusta on jo karttunut. 

Koko ensimmäistä vuotta on värittänyt vahvasti etänä työskentely. Uuden työn aloittaminen etänä on tietysti tuonut vielä lisätwistinsä asiaan, mutta kun oman asunnon seinät on alkaneet kaatua päälle, on onneksi voinut käydä rajoitukset huomioiden myös toimistolla. On helpompaa purkaa ajatuksia työkavereiden kanssa kasvotusten ja tajuta, että muut kamppailevat aivan samojen asioiden kanssa töissä. 

Kotona työskentelyn hyvä puoli on kuitenkin se, että ajatusblokin iskiessä voi milloin tahansa nousta ylös ruudun äärestä, laittaa musiikin soimaan ja kävellä (joskus tanssahdellen) muutaman kerran olohuoneen ja keittiön läpi eteiseen ja takaisin. Yleensä blokki helpottaa. Yhtä vapautuneesti en uskalla toimistolla tätä tehdä, vielä. 

Toinen merkittävä asia on ollut työskentelykulttuurin täysi muutos. Asiantuntijatyö on suhteellisen erilaista, kuin mihin olen aiemmin tottunut. Se on äärimmäisen itsenäistä ja vastuuta saa paljon. Nimenomaan asiantuntijatyö käyttäjäkokemus- ja saavutettavuusmaailmassa oli jotain sellaista, mikä oli ollut haaveissani jo pitkään. Eräs kollegani kuvasi nuorempaa itseään “UX fan girliksi”. Hän intoili käyttäjäkokemuksesta, ahmi siitä kaiken tiedon ja ei mitään muuta koskaan halunnutkaan tehdä kuin töitä sen parissa. Pystyn samaistumaan tähän täysin ja siksi voin täysin liioittelematta sanoa, että työ käyttäjäkokemus- ja saavutettavuusasiantuntijana on ollut kuin lottovoitto. 

Vuosi 2021 käyttäjäkokemus- ja saavutettavuusasiantuntijana on ollut mahtava. Hienointa ja joskus myös turhauttavinta tässä työssä on se, että aina on uutta opittavaa ja ikinä ei osaa kaikkea. Ehkä minäkin osaan muutaman vuoden päästä jo suurimman osan WCAG-kriteereistä ulkoa.